Kevätaurinko paistaa ja on aika huoltaa ikkunat – sekä kodin että auton! Etenkin autojen ikkunat ovat viime aikoina tulleet minulle tutuiksi, kun ystäväni perustivat hiljattain tuulilasien huolto- ja vaihtopisteen. Kevät on tuulilasivaihtojen sesonkiaikaa, kun aurinko alkaa paistaa ja naarmuinen tai haljennut tuulilasi häiritsee ajamista. Ystävilläni riittikin kiirettä saada kaikki valmiiksi ennen suunniteltua avajaispäivää 2.4.2007.

Miksi?

• Voit tarjota asiakkaillesi palveluja, joita et itse hallitse.
• Saat uusia alihankintasopimuksia ja sitä kautta lisää liikevaihtoa.
• Asiakkaat uskaltavat käytää palveluitasi, kun saavat takuun jakuvuudesta myös sen varalta, että sairastut tai lopetat.
• Pääset innostavaan ympäristöön, saat tukea kolleegoilta ja opit uutta.
• Voi kasvattaa firmaasi haluamallasi tavalla: pysyä pienenä, laittaa hynttyyt yhteen toisen yhteisöfirman kanssa, tai kenties palkata uutta väkeä yhteisön sisältä.
• Saat apua firman pyörittämiseen.
• Pääset mukavaan porukkaan, jossa sinusta välitetään.
• Asiakkaasi saavat mitä tarvitsevat kätevästi ja nopeasti yhden katon alta.

Christoffer,
toimitusjohtaja

Viimeaikoina on ollut monenmoista vipinää ja blogi on ikävä kyllä jäänyt päivittämättä vaikka melko usein törmää asioihin joista voisi jotain kirjoittaa tai kommentoida.

Tulemme lähiaikoina varmaan julkaisemaan lisää uutisia siitä mitä on tullut tehtyä kunhan projektit valmistuvat ensin. Toiset taas ovat olleet asiakkaiden sisäisiä tai jostain syystä arkaluonteisia ja niistä emme tulekaan kertomaan.Yksi pieni mutta mukava projekti mitä tuli äsken tehtyä on ”Apua Remonttiin”.

Luin toissaviikolla mielenkiintoisen artikkelin amerikkalaisesta blogista. Kirjoituksessa ja sen kommenteissa markkinoinnin ammattilaiset kiistelivät mainonnasta ja sen tehosta. Miksi mainostoimistot itse eivät mainosta? Uskovatko mainostajat omaan tuotteeseensa?

Kun työpäivän päätteeksi seison Lapinrinteen bussipysäkillä odottaen Espooseen menevää bussiani, voin luoda (tilanteesta riippuen) kaihoisan tai helpottuneen katseen Ruoholahdenkadulla viidennessä kerroksessa sijaitsevaan työhuoneeseeni. Sen vihreäksi maalattu seinä erottuu iloisena väriläiskänä muuten kasvottomasta ikkunarivistöstä.

Normaalisti lankapuhelimeeni soittavat anoppi, kaksi lähes 80-vuotiasta tätiäni Turusta sekä tyttäreni silloin, kun tietävät minun olevan kotona. Kaikki muut käyttävät kännykkää. Joten kun lankapuhelin soi, valmistaudun leppoisaan sukuturinaan. Viime aikoina se on kuitenkin ollut vaikeaa.

Olin jokin aika sitten uuden kristillisen toimintakeskuksen avajaisissa Espoossa. Meren rannalla sijaitseva keskus kutsuu espoolaisia melontakursseille, purjehtimaan, pyöräretkille, kuntosaliin, akvarellimaalauskursseille ja monenlaiseen muuhun toimintaan. Kuoroja on lapsista eläkeläisten Nitro-kuoroon ja kaiken kruununa oma kuoronsa niille, jotka ovat aina halunneet laulaa, mutta eivät tähän asti ole rohjenneet. ”Meille mahdut mukaan”, rohkaisi kuoron vetäjä. ”Nuotin vieressä on enemmän tilaa.”

Mielenkiintoisin ja eniten keskustelua herättänyt tulokasbrandi tällä hetkellä on ilman muuta Igglo. Siinä on paljon hyvää. Aivan uudenlainen konsepti markkinoilla, joiden rahallinen volyymi näyttää vain jatkavan kasvuaan. Nimi, joka on uusi ja silti jollakin merkillisellä tavalla tuttu. Kas, Googlehan se siinä, pyöreine kirjaimineen kaikkineen, mutta riittävän eroavana ja vielä iglu-assosiaation kautta sekä asumiseen että Pohjoismaihin viittaavana muunnoksena.

Uusi toimistomme sijaitsee huomattavasti paremmin valvotussa toimitalossa kuin edellinen. Täällä ei kävellä iloisesti avoimista ovista sisälle minnekään. Oma väki käyttää koodattuja oviläpysköjä (joku siis pystyy tälläkin hetkellä näkemään, kuinka monta minuuttia myöhästyin bussilakon takia normaalista tuloajastani) ja vieraat painavat alaovella soittonappia. Jonka jälkeen me ryntäämme kuvaruudun ääreen.

Samaan aikaan, kun Kampin vasta-avatussa kauppakeskuksessa tungeksivat kutsuvieraat ja asiakkaat, me avasimme asiakkaamme Big Formenin kanssa kaikessa hiljaisuudessa toisenlaisen kauppakeskuksen: isot miehet vaatettavan nettikaupan.

Muistatko vanhaa lastenkertomusta räätälistä, joka alkoi asiakkaan tuomasta kankaasta leikata takkia? Vaan ei tullut takkia, tuli liivit. Paitsi ettei tullut liivejäkään, tuli kukkaro.

Luin äskettäin erään firman myyntikokemuksista IT-alalla. Firma oli myymässä monimutkaista IT-järjestelmää isolle (uudelle) asiakkaalle ja tarjouskilpailu oli erittäin kovaa. Loppuvaiheessa tarjoavia yrityksiä oli mukana vain kaksi. Tarinan kertoja oli itse toisen yrityksen myyjä. Hän sai tietää, että kilpailija tarjosi täysin saman ohjelmiston ja saman laitteiston, ainoastaan tarra kyljessä oli eri.