| Mitä oli ennen Flooraa? |
 Olen syntynyt mainostoimistosukuun. Äidinisäni perusti 1930-luvulla Turkuun Ponsi Oy -nimisen mainostoimiston. Isäni käynnisti Suomessa Unileverin ”kotitoimiston” Lintaksen ja viihtyi sen toimitusjohtajana eläkeikäänsä asti. Niinpä minustakaan ei tutkinnosta huolimatta tullut toimittajaa, tuli copywriter.
Mainostoimistosukuun kuulumisella on tietyt velvoitteensa. Jo lapsena opin, että pystyäkseen kunnon argumentein markkinoimaan asiakkaansa tuotteita, ne on tunnettava, niitä on käytettävä ja niihin on ennen kaikkea uskottava. Niinpä meillä käytettiin vain Pepsodentia ja Rexonaa, pyykit pestiin Sunolla, välipalaksi syötiin namukasta Viri-suklaavanukasta ja leivän päälle pantiin Kultanauhaa ja Majesteettia. Siis ennen kuin oli Flooraa. (Tosin kilpailijan levittämä ”kissa margariinissa” -huhu sai minut lopettamaan rasvan käytön kokonaan, mutta se onkin toinen juttu.) Kun sitten itse sain omia asiakkaita, teenjuojasta kahvinjuojaksi siirtyminen kävi joutuisasti (asiakkaan luona kultakuppeihin ei koskaan kaadettu muuta kuin kahvia), parasta lastenruokamerkkiä ei tarvinnut pohtia, ja – liikkuvista asiakkaista johtuen – tunnen tänään hyvin kolmen eri pankin palvelut ja erityisesti niiden verkkopankit. Mainostyöläisen elämän rikkautta. Toimistomme kaksi luetuinta lehteä ovat varmasti KD ja Kyrkpressen. Kun on saanut seurata lehden muodonmuutosta tahtotilasta aivan uudeksi tuotteeksi, on kutkuttavaa joka viikko vahvistaa, että luomamme linja toimii. Ja näyttää yhä hyvältä, vaikka lanseerauksesta onkin kohta kulunut vuosi. Kuluttajan ihon alle pääsee vain ryhtymällä itse kuluttajaksi. Jollen minä usko mainostamaani tuotteeseen, kuinka voisin saada muutkaan uskomaan siihen? (Lisää vanhoja mainoskuvia löydät esim. tästä)  Hanna,copywriter |