Kysymys onkin, miten paljon hänen on jaksettava kestää? Kun työntekoa priorisoidaan niin, että päivistä tulee yhä pitempiä, asiasta ei kärsi ainoastaan poika vaan koko perhe. Mutta paljonko enemmän saamme tehdyksi, kun jokainen päivä on pitkä ja jokainen minuutti maksimiinsa hyödynnetty? 

Ihminen tarvitsee säännöllisin väliajoin myös lepoa. Yrityksemme toimintatavoissa olemme ajoittain yrittäneet ottaa huomioon tämän levontarpeen. Mutta ihme ja kumma - hitaasti mutta varmasti pitkät päivät hiipivät takaisin. Ensimmäisen kerran lyhensimme työaikaa syksyllä 2004. Päätimme, että jollemme saa firmaa pyörimään työskentelemällä 9-17 välillä, lopetamme koko homman. Kävikin niin, että lyhennetty työaika ei ainoastaan toiminut, myös liikevaihtomme nousi samantien.

Nyt olen kuitenkin jälleen tilanteessa, jolloin minun on pantava piste itse itseään pidentävälle työpäivälle. Kutsun sitä "hem till fem" (viideksi kotiin) -projektiksi. Viideltä juomme perheen kanssa yhdessä teetä (five o'clock tea). Joten parasta lähteä töistä ajoissa.

Terveisiä muuten Kermisen Juhalle (kolleegani Grey Directissä vuosituhannen alussa). Ihailin aina hänen säännöllistä poistumistaan noin klo 16.30, kun hän lähti hakemaan lapsia kotiin. Hän sai hommansa hoidettua työpäivän aikana, eikä hänen yleensä tarvinnut tehdä viikonloppu- tai ylitöitä. Ihmeellistä, miten paljon hyvää deadline voi saada aikaan.

PS Vain levänneistä työntekijöistä on hyötyä täällä Jaagonissa. Siksi kaikilla työntekijöillämme on lakisääteisten 4 + 1 lomaviikkojen lisäksi ylimääräinen vapaaviikko sekä syksyllä että keväällä.

Ben,
creative director