Normaalisti lankapuhelimeeni soittavat anoppi, kaksi lähes 80-vuotiasta tätiäni Turusta sekä tyttäreni silloin, kun tietävät minun olevan kotona. Kaikki muut käyttävät kännykkää. Joten kun lankapuhelin soi, valmistaudun leppoisaan sukuturinaan. Viime aikoina se on kuitenkin ollut vaikeaa.

Minulle on tarjottu lomaosaketta, hädänalaisten auttamista ja osallistumista rasvaraatiin. Lisäksi olen saanut useampia puheluita suurelta lehtitalolta, joka kertoo minun voittaneen kilpailussa, johon en edes tiedä osallistuneeni. Voittona on tietysti mahtavan edullinen lehtitilaus.

Koska poikani ansaitsee opiskelurahojaan call centerissä, yritän olla jotenkin inhimillisen kohtelias tyrmätessäni tarjouksen. Siihen ei vain tunnu tulevan tilaisuutta, sillä myyjä hyödyntää kaiken käyttöönsä saaman ajan tauottomaan myymiseen. Tähän sisältyy asiakkaan puheen päälle puhuminen, täydellinen välinpitämättömyys kaikkia ei-vastauksia kohtaan ja yleensäkin niin härski tilanteen haltuun ottaminen, että myynnin kohteelta vaatii todellista voimanponnistusta saada puhelu loppumaan ilman tilausta.

Klaukkalalainen tilitoimistoasiakkaamme kertoi tänään omista ongelmistaan: myyntitykeistä, joita saattaa tunkea kolmekin päivässä kutsumatta ja ilmoittamatta toimistoon. Tavarat levitetään kiellosta huolimatta vaikka keskelle täyttä työpöytää ja tarjolla on tuotteita, joita ”ei missään muualla ole”. Asiakkaamme epäilee vahvasti, että Klaukkala on myyntituotteiden (ja aloittelevien myyntimiesten) koekenttää.

Tunkeileviin myyntimiehiin ja puhelinmyyntiin verrattuna suoramainonta on oikea kuluttajan unelma. Suoraa vastaanottaessani olen itse tilanteen herra. Valinnoilleni annetaan aikaa ja päätöksiäni kunnioitetaan. Olisikin mielenkiintoista kuulla, kummalla esim. lehtitalot hankkivat uskollisempia asiakkaita: puhelinmyynnillä vai suorakampanjoilla.

Mutta suora vaatii tekijältään taitoa. Ensimmäinen kynnys on riittävän kiinnostuksen herättäminen. Vuosien takaa muistan erään kristillisen järjestön suorapostituksen, jossa avustuskohteen lisäksi myytiin kirjoja ja kasetteja. Yksi ajankohtaisista kaseteista kertoi presidentti Ahtisaaren vierailusta Saksassa. Kasetin otsikkona oli ”Arvoitusten Ahtisaari pantteripedon bunkkerissa”.

Tuotetta ja palvelua voi pakkomyydä tai sen voi esitellä asiakkaalle kiinnostavasti ja houkuttelevasti. Siitä mainonnassa yleensä on kysymys. Jos minun on valittava jo kerran lopettamani lehtitilauksen ja pantteripedon bunkkerin salaisuuden välillä, todennäköisesti päädyn jälkimmäiseen. Ihan vain uteliaisuudesta.

Hanna,
copywriter